maanantai 14. maaliskuuta 2016

Jatkotarinoita

Viime lauantaina MOKA-porukka editoi ja teki musiikkia Harhasavuke-lyhytelokuvaan, joka tulee julkisuuteen myöhemmin keväällä. Editoinnin jälkeen jäi aikaa vielä muutaman jatkotarinan kirjoittamiseen. Ensimmäiset kaksi tarinaa on kirjoitettu niin, että jokainen ryhmäläinen jatkoi tarinaa vuorollaan yhden sanan verran, kolmas jatkotarina on keksitty lause kerrallaan.


Tässäpä kaikki hengentuotokset:

Maaliskuu oli hyvin sateinen sekä iloton. Sen olisi pitänyt olla erittäin tylsä ja ikävä mutta tapahtui erikoinen asia. Joulutontut söivät suurimman joulutortun minun veljeni pöydällä. Kaksi tonttua jotka siis vihasivat pääsiäistä ja hanukkaa, sen vuoksi he polttivat koko talon poroksi. Jotta poro voisi kuljettaa joulutorttuja korvatunturille ja erittäin maukasta glögiä ja pipareita sekä paljon lihaa joulupukille jotta joulupukki saisi lihasta ja lihasoppaa.

Eräänä synkkänä yönä eikun siis aamuna kesäkuussa oli paljon kärpäsiä jääkaapissa ja mattolaiturilla. Kärpäset söivät ihmisen raa-asti ja hävittivät sen metsään. Villisika löysi ruumiin ja söi sen jätökset. Silminnäkijä juoksi äkkiä piiloon jottei villisika söisi hänetkin. Mutta eräs possu oli villisian paras ystävä ja vihamies. Se soitti jollekin toiselle eläimelle serenadia huilulla pyytäen häntä avuksi lopettamaan tupakoinnin.

Kevät on petollinen. Ja petoeläimille hyvää aikaa. Kun ihmiset odottavat kesää, horroksessa olevat eläimet heräävät ja aloittavat puutarhanhoidon. Puutarhassa on hyvin tärkeää että ei revi kukkia. Muuten äiti tulee huutamaan, että nyt saatte selkäänne. On myös kannattavaa kastella kukat, ettei ne kuihdu. Niin sanotaan kaikissa puutarhakirjoissa, miettivät he horroksesta heräävät metsän elukat. Horros on hyvää aikaa oppia asioita. Muunmuassa kuinka monta lammasta saa laskettua. Tätä on mietitty ulkomailla miljoonia vuosia. Lampaiden laskeminen unissaan kehittää matematiikan taitoa. Matematiikkaahan tarvitaan koulussa, mutta ei muualla elämän osa-alueissa.